Pihamme pupuset

Puput, jotka pihassamme pyörivät ovat rusakon eli peltojäniksen poikasia. Tänä kesänä niitä on taas enemmän ja taas pitää suojata enemmän omenapuita ja vadelmapensaita! Mutta ovat ne puput pienenä aivan ihania seurattavia aamuin illoin. Aamulla ne tulevat syömään apilaa nurmelta ja sitten menevät lasten hiekkalaatikkoon pyörimään, kierimään ja hyppimään sekä tutkimaan leluja! Välillä ne nukkuvat hiekkalaatikossa. Emme voineet arvata mikä lempipaikka pienillä pupuilla on tullut hiekkalelujen keskelle. Kohta ne varmaan laskevat liukumäkeä puumajalta? Luonto on ihmeellinen sopeutuja. Uteliaitahan nuo veijarit ovat ja ovat syöneet yhden orvokin ruukusta kokonaan. 

Mutta vielä tarinaa yhdestä pienestä uudesta pihamme eläimestä, lumikosta. Se ilmestyi syreenin taakse poikasineen! Sieltä se kipittää saalistusmatkalle jonnekin, myyriähän meidän kukkapenkeissä ainakin on. Lumikko sopii myyrien kokoihin ja syö myyriä, jopa itseään isompia. Se on siis oikea pikku peto, mutta hyvin hyödyllinen. Ja aika veikeä otus, kun joskus mökllä lumikko oli piilosta meidän kansamme, se oli tosi hauskaa. Kuvaahan siitä ei helposti saa, niin vikkelä otus se on. Kerran näimme Lammassaaren sillalla Helsingissä neljä lumikon poikasta. Lapsen lapsemme bongasi ne ja muistaa sen näyn vieläkin.