Helenan luontohavainnot

Todellakin! Missä ovat lapsuuteni ihanat linnut? Valtavat kottaraisparvet ja kottaraisen laulu! Se oli parhaita kevään merkkejä maalaiskotimme isoissa koivuissa. En ole kuullut moneen vuoteen enää kottaraisten laulua. Ovatko kottaraiset menneet ranskalaisten ja italialaisten suihin. He kuulema pyydystävät kottaraisia suurilla verkoilla ja syövät hienoissa ravintoloissa kottaraisten rintafileitä! Kauheaa! Kerran Genovan vanhassa kaupungissa tuijotimme ihmeissämme kylttiä kottaraisruuasta. - Mitä on tosiaan tapahtunut kottaraisille? Vai onko syynä se, ettei pelloilla ole enää karjaa, jonka lanta tuotti suuria määriä hyönteisruokaa. Laidunmaat ja isot niityt ovat kadonneet. Nythän karjankasvatus on lähes syntiä, kun se kuulema tuhoaa maapalloa. Ei voi kuin ihmetellä, mitä täällä maailmassa tapahtuu. Leivonen, leivo tai kiuru, sitäkään lintua en ole vuosiin enää kuullut tai nähnyt. Sekin lintu oli aivan ihana kevään merkki. Leivosen hieno liverrys, kun se nousi pellolta ylös päin laulaen i...

Tänään oli talven ja kevään tuntua! Valo, se tuli viimein, kun hämärää on kestänyt jo yli kaksi kuukautta. Jäällä voi taas kävellä, hiihtää, luistella, kelkkailla, ajaa moottorikelkalla ja mönkijällä tai autolla, ulkoiluttaa koiraa, kuntoilla monin tavoin. "Jääkausi" on kuin uusi elämä. Tapaamme tuttuja ja naapureita.

Taas tuli takatalvi. Aamulla oli vain + 2C. Lintulaudalla oli vilskettä. Oli järripeippo, jonka näin eka kerran. Oli peipposia, punarinta, punatulkkupariskunta, pajulintu, hippiäinen, pikkuvarpusia. Yöksi on luvattu pakkasta, joten syötämme nyt loput linnunruuat. Ensi viikolla voi olla jopa - 5C, joten laittamani orvokit pitää suojata harsoilla. En ole koskaan ennen odottanut kesää näin paljon. Kun levitin iltapäivällä kalkkia ja lannoitteita pihamaalle, piti välillä mennä kasvihuoneeseen lämmittelemään. Siellä on sentään jo + 10C. Kasvihuoneessa lämmitellessä alkoi satamaan rakeita. - Kävin kuitenkin lenkillä rannassa. Siellä hyppelivät västäräkit ja ainakin yksi onneton sammakko kurnutti. Onpahan kevät! PS - tänään 8.5 on taas tullut lunta ja ränttärää. Lintulaudalla on ollut vilske. Punatulkkupari, pikkuvarpuset, tonttejä, punarintoja, rautiaisia, hippiäisiä, pajulintuja, järripeippoja ja musta pieni orava. 8.5. Musta orava pihallamme.

Takatalvi 20.4.2024 takapihalla  Pupu eli rusakko ja punarinta Mustarastas Peipponen Rannalla on talvista, mutta ei enää pilkkijöitä. Eipä ole muistini mukaan eli naismuistiin ollut Kuopion korkeuksilla tällaista takatalvea! Koko päivän on satanut lunta, yöllä oli - 8 C. Ja lunta sataa vieläkin, vähemmän onneksi. Luvassa on kylläkin  lämpimämpää ensi viikolla. Muuttolinnut ovat suorastaan helisemässä eli jatkan nyt alkutalvesta aloittamaani lintujen ruokintaa. Ja kyllä on ollut kuhinaa ruokintapaikalla. Tavanomaiset tiaiset ovat tietysti paikalla, mutta sitten on paljon mustarastaita, peipposia, pikkuvarpusia, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, järripeippoja, muutama punarinta, joku harmaan ruskea lintu, ehkä rautiainen.   Keittiön ikkunan edessä on varsinainen lintutarha. Onneksi rottia ei ole tänä talvena näkynyt, kun viime vuonna ruokinta piti lopettaa rottien takia. Eräs naapuri piti kanalaa tällä alueella ja ruokki niitä kai heittämällä jyviä maahan. S...

Loppukesä on todella mukavaa aikaa seurata puutarhamme perhosia. Tänä vuonna erityisesti kallionauhuksissamme  oli paljon erilaisia perhosia. Myös syysleimut eli leimukukat keräsivät perhosia ja muitakin erikoisia  hyönteisiä. Kerran näin tuomenkehrääjän, joka muistuttaa pientä kolibria, mutta kuvaa en ehtinyt ottamaan.  

Puput, jotka pihassamme pyörivät ovat rusakon eli peltojäniksen poikasia. Tänä kesänä niitä on taas enemmän ja taas pitää suojata enemmän omenapuita ja vadelmapensaita! Mutta ovat ne puput pienenä aivan ihania seurattavia aamuin illoin. Aamulla ne tulevat syömään apilaa nurmelta ja sitten menevät lasten hiekkalaatikkoon pyörimään, kierimään ja hyppimään sekä tutkimaan leluja! Välillä ne nukkuvat hiekkalaatikossa. Emme voineet arvata mikä lempipaikka pienillä pupuilla on tullut hiekkalelujen keskelle. Kohta ne varmaan laskevat liukumäkeä puumajalta? Luonto on ihmeellinen sopeutuja. Uteliaitahan nuo veijarit ovat ja ovat syöneet yhden orvokin ruukusta kokonaan.  Mutta vielä tarinaa yhdestä pienestä uudesta pihamme eläimestä, lumikosta. Se ilmestyi syreenin taakse poikasineen! Sieltä se kipittää saalistusmatkalle jonnekin, myyriähän meidän kukkapenkeissä ainakin on. Lumikko sopii myyrien kokoihin ja syö myyriä, jopa itseään isompia. Se on siis oikea pikku peto, mutta hyvin hyödyllinen...