Helenan luontohavainnot

Takatalvi 20.4.2024 takapihalla  Pupu eli rusakko ja punarinta Mustarastas Peipponen Rannalla on talvista, mutta ei enää pilkkijöitä. Eipä ole muistini mukaan eli naismuistiin ollut Kuopion korkeuksilla tällaista takatalvea! Koko päivän on satanut lunta, yöllä oli - 8 C. Ja lunta sataa vieläkin, vähemmän onneksi. Luvassa on kylläkin  lämpimämpää ensi viikolla. Muuttolinnut ovat suorastaan helisemässä eli jatkan nyt alkutalvesta aloittamaani lintujen ruokintaa. Ja kyllä on ollut kuhinaa ruokintapaikalla. Tavanomaiset tiaiset ovat tietysti paikalla, mutta sitten on paljon mustarastaita, peipposia, pikkuvarpusia, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, järripeippoja, muutama punarinta, joku harmaan ruskea lintu, ehkä rautiainen.   Keittiön ikkunan edessä on varsinainen lintutarha. Onneksi rottia ei ole tänä talvena näkynyt, kun viime vuonna ruokinta piti lopettaa rottien takia. Eräs naapuri piti kanalaa tällä alueella ja ruokki niitä kai heittämällä jyviä maahan. Siitähän rotat innos

Loppukesä on todella mukavaa aikaa seurata puutarhamme perhosia. Tänä vuonna erityisesti kallionauhuksissamme  oli paljon erilaisia perhosia. Myös syysleimut eli leimukukat keräsivät perhosia ja muitakin erikoisia  hyönteisiä. Kerran näin tuomenkehrääjän, joka muistuttaa pientä kolibria, mutta kuvaa en ehtinyt ottamaan.  

Puput, jotka pihassamme pyörivät ovat rusakon eli peltojäniksen poikasia. Tänä kesänä niitä on taas enemmän ja taas pitää suojata enemmän omenapuita ja vadelmapensaita! Mutta ovat ne puput pienenä aivan ihania seurattavia aamuin illoin. Aamulla ne tulevat syömään apilaa nurmelta ja sitten menevät lasten hiekkalaatikkoon pyörimään, kierimään ja hyppimään sekä tutkimaan leluja! Välillä ne nukkuvat hiekkalaatikossa. Emme voineet arvata mikä lempipaikka pienillä pupuilla on tullut hiekkalelujen keskelle. Kohta ne varmaan laskevat liukumäkeä puumajalta? Luonto on ihmeellinen sopeutuja. Uteliaitahan nuo veijarit ovat ja ovat syöneet yhden orvokin ruukusta kokonaan.  Mutta vielä tarinaa yhdestä pienestä uudesta pihamme eläimestä, lumikosta. Se ilmestyi syreenin taakse poikasineen! Sieltä se kipittää saalistusmatkalle jonnekin, myyriähän meidän kukkapenkeissä ainakin on. Lumikko sopii myyrien kokoihin ja syö myyriä, jopa itseään isompia. Se on siis oikea pikku peto, mutta hyvin hyödyllinen. Ja

Käytiin iltalenkillä läheisessä niemessä ja voi sentään, mikä joukko tuli vastaan! Emosorsa ja kymmenen todella kesyä sorsanpoikasta. Olikohan joku syöttönyt niitä, kun tulivat tutkimaan kenkiämme ja piirittivät meidät! Aika hellyttävää joukkoa!

Kesällä on mukavaa tehdä luontohavainnointia kotipihalla, rannoilla ja mökillä. Oikeastaan tiirailen aina ympärilleni ja taivaalle, mitä näkyy. Usein kun istun takapihan penkillä, näen myös merikotkia kaartelevan Kallaveden päällä. Tänä keväänä bongasin merikotkapariskunnan, kun istuin kaffella!  Pihallemme on asettunut eka kerran naakka. Sillä on varmaan pesä jossain lähellä. Se käy juomassa vettä suihkulähteestämme ja se taisi syödä valitettavasti sammakon kudut ja pienet poikasten alut lammikostamme! Se käy myös noukkimassa lintulaudalta pudonneet talviset jyvät. Uusi lähituttavuus. Pihallamme näin myös tänä keväänä upean täysin punaisen linnun omenapuun alaoksilla, en ehtinyt katsoa tarkemmin katsomaan, oliko se punavarpunen vai taviokuurna. Sen laulu oli upeaa kuultavaa, joten luulen, että se oli taviokuurna. Lintulaudalla vieraili myös punatulkku, onhan se komea lintu!  Pihalla on ollut myös usein punakylkirastas. Välillä se penkoo kukkapenkkejä, kun atsii syötävää. - Harvinaisen

Nyt kun kovasti ihmetellään, miksei meillä ole leivosia tai kottaraisia tai pääskyjä. Siihen on selitys. Pelloilla ei ole enää lehmiä ja eikä niiden lantakasoja, joissa monet ötököt ja mönkijät kehittyivät. Ennen pienet kasat pelloilla olivat hyttysille ja monille toukille oivallisia kehityspaikkoja, ja linnut saivat ruokaa. En ole vuosiin enää nähnyt kottaraisparvia, tietysti yksi syy on se, että etelä-Euroopassa niitä pyydystetään jopa verkoilla. - Mieheni kanssa olimme joskus Genovassa ja kun kävelimme vanhassa kaupungissa, näimme ravintolan mainoksen, jossa tarjoiltiin kottaraisia! Emme menneet syömään kottaraisfileitä.  En ole pitkään aikaan kuullut leivosen liverrystäkään, joka oli mukava kevään merkki aikoinaan. Maalaiskotimme sähkölangoilla istuskeli isot määrät haarapääskyjä aikoinaan. Niiden liverrys oli mukavaa iltamusiikkia. Mutta meillä olikin paljon kärpäsiä linnuille ruuaksi. Lehmien ansiosta kärpäsetkin lisääntyivät ja linnut saivat ruokaa.  Luonnon palauttamiseksi siks