Kottaraiset ja leivoset ovat kadonneet!

Todellakin! Missä ovat lapsuuteni ihanat linnut? Valtavat kottaraisparvet ja kottaraisen laulu! Se oli parhaita kevään merkkejä maalaiskotimme isoissa koivuissa. En ole kuullut moneen vuoteen enää kottaraisten laulua. Ovatko kottaraiset menneet ranskalaisten ja italialaisten suihin. He kuulema pyydystävät kottaraisia suurilla verkoilla ja syövät hienoissa ravintoloissa kottaraisten rintafileitä! Kauheaa! Kerran Genovan vanhassa kaupungissa tuijotimme ihmeissämme kylttiä kottaraisruuasta. - Mitä on tosiaan tapahtunut kottaraisille? Vai onko syynä se, ettei pelloilla ole enää karjaa, jonka lanta tuotti suuria määriä hyönteisruokaa. Laidunmaat ja isot niityt ovat kadonneet. Nythän karjankasvatus on lähes syntiä, kun se kuulema tuhoaa maapalloa. Ei voi kuin ihmetellä, mitä täällä maailmassa tapahtuu.

Leivonen, leivo tai kiuru, sitäkään lintua en ole vuosiin enää kuullut tai nähnyt. Sekin lintu oli aivan ihana kevään merkki. Leivosen hieno liverrys, kun se nousi pellolta ylös päin laulaen ihanaa luritustaan. Minne ovat leivoset ja kottaraiset kadonneet. Kottaraisen tilalle ovat tulleet mustarastaat, joiden yksitoikkoinen laulu on joskus jopa rasittava, kun se jatkuu ja jatkuu. 

Tänään kiertelin Kallaveden rantoja. Kuulin pitkästä aikaa kaulushaikaran "pulloonpuhallusäänen". Se kuuluu aika kaukaakin. Olen löytänyt uuden mukavan pikkumetsän lenkilläni. Niemen kärjen palsta-alueen läheltä lähtee pieni metsäpolku, jossa kasvaa mahtavia isoja puita. Siellä on hieno lintujen iltakonsertti.