Perhoset

Loppukesä on todella mukavaa aikaa seurata puutarhamme perhosia. Tänä vuonna erityisesti kallionauhuksissamme  oli paljon erilaisia perhosia. Myös syysleimut eli leimukukat keräsivät perhosia ja muitakin erikoisia  hyönteisiä. Kerran näin tuomenkehrääjän, joka muistuttaa pientä kolibria, mutta kuvaa en ehtinyt ottamaan.

 












Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pihamme pupuset

Kuva
Puput, jotka pihassamme pyörivät ovat rusakon eli peltojäniksen poikasia. Tänä kesänä niitä on taas enemmän ja taas pitää suojata enemmän omenapuita ja vadelmapensaita! Mutta ovat ne puput pienenä aivan ihania seurattavia aamuin illoin. Aamulla ne tulevat syömään apilaa nurmelta ja sitten menevät lasten hiekkalaatikkoon pyörimään, kierimään ja hyppimään sekä tutkimaan leluja! Välillä ne nukkuvat hiekkalaatikossa. Emme voineet arvata mikä lempipaikka pienillä pupuilla on tullut hiekkalelujen keskelle. Kohta ne varmaan laskevat liukumäkeä puumajalta? Luonto on ihmeellinen sopeutuja. Uteliaitahan nuo veijarit ovat ja ovat syöneet yhden orvokin ruukusta kokonaan.  Mutta vielä tarinaa yhdestä pienestä uudesta pihamme eläimestä, lumikosta. Se ilmestyi syreenin taakse poikasineen! Sieltä se kipittää saalistusmatkalle jonnekin, myyriähän meidän kukkapenkeissä ainakin on. Lumikko sopii myyrien kokoihin ja syö myyriä, jopa itseään isompia. Se on siis oikea pikku peto, mutta hyvin hyödyllinen. Ja
Lue lisää

Takatalvi

Kuva
Takatalvi 20.4.2024 takapihalla  Pupu eli rusakko ja punarinta Mustarastas Peipponen Rannalla on talvista, mutta ei enää pilkkijöitä. Eipä ole muistini mukaan eli naismuistiin ollut Kuopion korkeuksilla tällaista takatalvea! Koko päivän on satanut lunta, yöllä oli - 8 C. Ja lunta sataa vieläkin, vähemmän onneksi. Luvassa on kylläkin  lämpimämpää ensi viikolla. Muuttolinnut ovat suorastaan helisemässä eli jatkan nyt alkutalvesta aloittamaani lintujen ruokintaa. Ja kyllä on ollut kuhinaa ruokintapaikalla. Tavanomaiset tiaiset ovat tietysti paikalla, mutta sitten on paljon mustarastaita, peipposia, pikkuvarpusia, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, järripeippoja, muutama punarinta, joku harmaan ruskea lintu, ehkä rautiainen.   Keittiön ikkunan edessä on varsinainen lintutarha. Onneksi rottia ei ole tänä talvena näkynyt, kun viime vuonna ruokinta piti lopettaa rottien takia. Eräs naapuri piti kanalaa tällä alueella ja ruokki niitä kai heittämällä jyviä maahan. Siitähän rotat innos
Lue lisää

Luonto on ihmeitä täynnä!

Kuva
Olen aina rakastanut luontoa, koska kasvoin maalla pellon, metsän ja järven ympäröimänä. Suurin vaikuttaja luonnon tarkkailuun ja havainnointiin itselleni oli ukkimme, joka asui lapsuuden perheemme kanssa samassa kodissa. Joka ilta, kun sää salli, olimme iltakävelyllä ja ukki kertoi luonnosta kertoen kasvien, lintujen ja eläinten nimet suomeksi ja latinaksi. Hän opetti katsomaan ympärille, mitä missäkin näkyy ja tavallaan avasi lapsen silmät. Siihen aikaan oppikoulussa piti osata latinan kieliset nimet todella hyvin ulkoa ja siksi hän muisti ne vielä lähes 80 vuotiaanakin! Koulussa biologia oli lempiaineitani ja koko lukion ajan olinkin biologian kerhossa. Kiertelimme ryhmämme kanssa lähiseudun luonnossa milloin metsässä, milloin järvien rannoilla, joskus kauempanakin kuten turkistarhoilla. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, tein luonto- ja linturetkiä yksin usein Seurasaareen ja joskus Viikkiin kiikarien ja lintukirjan kanssa. Kun muut bongailivat poikia, minä bongailin lintuja.  Ede
Lue lisää