En muista näin kylmää kevättä!

 

Viikko 19

En muista tosiaan näin kylmää kevättä kuin tämä. Kai niitäkin oli, mutta olen unohtanut. Nyt on vasta lumet lähes sulaneet ja järvien jäät huvenneet, kuuleman mukaan kuitenkin normaaliin aikaan kuin ennen keväisin. Kasvihuoneilmiö ei ole tullut ainakaan tänne Pohjois-Savoon, enemmänkin tämä tuntuu jääkaudelta. Eilen oli + 15, tänään sataa ja on +8C. Ruoho alkaa vihertää ja kukkia nousee sinnikkäästi kukkapenkkiin. Mökillä tulee luontoa tarkasteltua tarkemmin. Eilen näin neljä komeaa mustavalkoista isokoskeloa, jotka laskeutuivat rantaan. Kurkia ja joutsenia on paljon, etsivät pesäpaikkojaan ja kilpailevat reviireistään. Kuikka huuteli taas järvellä keväthuutoaan tyynellä, kun etsiskelee kai vielä puolisoa. Komea äänihän kuikalla on, vaikka on niitä joskua ammuttu sen äänenkin takia, kun maanomistajat eivät ole jaksaneet kuunnella kovia huutoja. Todennäköisesti kuikkia oli ennen enemmän ja syötiinhän niitä ruuaksikin muiden vesilintujen tapaan. Kookas paistilintu se kuikka onkin. 

Jos jotain lintua, niin valkoposkihanhia voisi vähentää reilusti ja pistää pataan porisemaan. Eniten tuo lintu inhottaa, kun pääkaupungin kauniit puistot ovat täynnä hanhien kakkaa. Sinne ei viitsi mennä pienten lasten kanssa ulkoilemaan. Mitähän tauteja nekin liikalinnut levittävät? Tuntuu välillä oudolta tämä hanhien paapominen. Minne terve järki tässäkin luontosuojeluasiassa on kadonnut. Liika on vain liikaa, jotain rajaa voisi olla. Vai että vielä hanhien suojelupeltoja, johanpas jotain on joku keksinyt yhteisille varoille! 

Kuikat huutelevat järven selällä keväisin.